Kangaskassi

En ole aikuisiällä juurikaan tutustunut kangasvärien ihmeelliseen maailmaan. Yksi päivä päähäni kuitenkin pälkähti kangaskassiprojekti, johon kangasvärit kuuluivat erottamattomana osana. Muistan että pienenä niillä on painettu kankaalle isoja ja hieman epämääräisen muotoisia kuvia. Olinkin positiivisesti yllättynyt siitä kuinka hyvin tämän päivän kangasvärit taipuivat tällaiseen tarkkaan maalailuun!

Maalina käytin Schjerningin Uniq Pearl -maalia värissä kulta. En löytänyt purkista tai Googlesta käyttöohjeita kyseiselle maalille, mutta se toimi hyvin, kun sekoitin sekaan hieman vettä. Sulan maalasin ohuella pensselillä vapaalla kädellä. Annoin maalauksen kuivua yön yli ja aamulla silitin kankaan leivinpaperin läpi kuumalla silitysraudalla (kolmen pisteen lämmöllä tai niin lämpimällä kuin kangas kestää). 

Aluksi ajatuksena oli tehdä kassi mustasta kankaasta, mutta sellaisen puutteessa käytin valkoista. Voi olla, että joskus vielä kokeilen tähän myös mustaa kangasta, koska kultainen maali varmasti toimii myös sen kanssa erinomaisesti!

Muutama sana vielä näiden käsityötuotosten kuvaamisesta. Se on älyttömän haastavaa! Kameran ruudulla kuvat saattava vielä näyttää kohtalaisilta, mutta viimeistään siinä vaiheessa kun ne lataa tietokoneelle on peli menetetty! Kuvat ovat niin tummia ja sinisen sävyisiä, ettei niille mahda (ainakaan minun kuvankäsittelytaidoillani) enää yhtikäs mitään! No, näillä mennään nyt tällä erää!

Aurajoki Tampereella

Tamperelaisethan eivät tykkää Turusta. Vai miten se menikään? Löysin viime kesänä Anttilan loppuunmyynnistä tämän Vallilan Aurajoki-kankaan hyvään hintaan. Melkein vuoden se ehti kaapissa odottaa ennen kuin pääsi käyttöön. Mutta nyt se koristaa sohvaamme kahden tyynyn muodossa. Pala Turkua Tampereella :)

Viirinauha kankaasta

Puuhastelin synttäreilleni tällaisen suloisen värisen viirinauhan. Ikean ompelukoneella tietenkin! Ajattelin seuraavassa kirjoituksessa esitellä miten se käytännössä tapahtuu. Koen kuitenkin, että velvollisuuteni on varoittaa siitä, että tällaisen viirinauhan puuhasteluun saa kulutettua aivan tolkuttomasti aikaa! Helpommalla pääsee, jos tekee nauhan esimerkiksi kartongista. Itselläni oli kuitenkin ajatuksena, että teen siitä nyt kerralla niin hyvän, että kelpaa sitten lopun elämää! Ja tosi kivahan siitä tulikin :) Ongelmaksi muodostui vain se, että tällainen pitkä nauha on aivan äärettömän hankala kuvata. Taustalle päätyy aina jotain hyvinkin ei-toivottua ainesta. Parempi siis vain tyytyä lyhyen viiripätkän kuvaamiseen.

Tämän viirinauhan kokonaispituus taitaa olla vähän alle kuusi metriä. Mietin kauan kuinka pitkä tästä olisi järkevää tehdä, mutta päätin tehdä melko pitkän. Kankaaksi valikoitui rauhallisia pastellihenkisiä puuvillakankaita. Muut on ostettu Eurokankaasta, mutta tuo vaaleanvihreä on itse asiassa lakana! Tai no, oli lakana ;)

Ikea ompelukone

Ostin Ikean ompelukoneen kaksi-kolme vuotta sitten. Päädyin siihen muistaakseni ensisijaisesi hinnan vuoksi vaikka jälkeenpäin olenkin huomannut, että saahan noita Singereitäkin melko edullisesti, jos sattuvat olemaan tarjouksessa. Hintaa tällä koneella taisi olla ostohetkellä alle 80 euroa. Nyt yritin vastaavaa ompelukonetta googlailla, mutta sitä ei ole ainakaan nettisivujen perusteella enää Ikean valikoimissa. Harmi sinänsä, koska olen todennut tämän aivan kelvolliseksi koneeksi. 

Tällainen halvempi ompelukone sopii tarpeisiini, koska ompeluni on melko satunnaista. Välillä minulla oli koneen kanssa vähän ongelmaa, kun se tuntui katkovan ja sotkevan lankaa. Vaihdoin kuitenkin langan parempilaatuiseen, jonka jälkeen ongelmat loppuivat. Kannattaa pitää silmät auki, koska näitä saattaa tulla myyntiin käytettyinäkin varsin edullisesti!

Tästä ompelukoneesta löytyy kaikki tarpeellinen, mutta ei hirveästi mitään ylimääräistä. Pistoja on tarjolla 13 erilaista. Kone taitaa olla kauttaaltaan muovia ja ulkonäöstä tulee kieltämättä vähän lelumainen vaikutelma.

Lähipäivinä kaivelenkin ompelukoneen taas naftaliinista ja pistän sen hommiin. Tarkempaa päivitystä lopputulosesta siis luvassa myöhemmin!

Sydänheijastin

Ulkona on niin pimeää, että heijastintahan tässä tarvitaan! Keksin tämän heijastinmallin omasta päästäni pari vuotta sitten ja nyt päätin tehdä näitä muutaman lisää. Heijastin on toteutettu ompelemalla paksun sydämenmuotoisen huopapalan päälle pienempi heijastinkankaasta leikattu sydän. Pieni kiva yksityiskohta heijastimessa on tuo paperileikkurilla kulmaan leikattu lumihiutale. Tällä kertaa tein toisesta heijastimesta roikkuvan version, joka on toiselta puoleltaan täysin identtinen tämän etupuolen kanssa.

Tässä toinen heijastin hieman eri väreissä. Omaan mieleeni on enemmän tuo ensimmäinen versio, mutta kyllä tämä toinenkin menettelee :)

Tämä versio on edellisestä poiketen rintaneulalla kiinnitettävä. Tajusin vasta kun sain heijastimen valmiiksi, että ehkä olisi pitänyt tehdä tuo heijastinsydäntä kierävä tikkaus ennen takaosan tummemmanpunaisen huopapalasen kiinnittämistä niin ei tikkaus näkyisi noin rumasti... Mutta takapuolelle se jää joka tapauksessa niin en jaksanut lähteä purkamaan!

Nipsukukkaro

Edellisessä postauksessa esitellylle avainnauhakorulle piti keksiä jostain suojapussi. Eipä sitten ketju mene niin helposti rikki laukussa ja löytyykin helpommin, kun ei pääse ujuttautumaan laukun pohjalle! Kotoa löytyi jo valmiina pari kappaletta kukkaronkehyksiä, joista toista päätin tähän tarkoitukseen hyödyntää. En ole ikinä tehnyt tällaisista kehyksistä mitään, joten lupputuloksesta ei ollut varmuutta. Hyvin suojakukkaro kuitenkin onnistui ja pääsee jo huomenna käyttöön!

Kankaaksi uhrasin Finlaysonin kangastabletin, joka on oikeastaan ostettukin tällaista tarkoitusta silmälläpitäen. Tuo kuosi on niin pirteä ja keväinen! Sydännauhan kiinnitin paksun violetin raidan keskelle erikseen.

Tajusin jossain vaiheessa noista kehyksessä olevista rei'istä, että kangas lienee tarkoitus kiinnittää kehykseen neulan ja langan avulla. Siinä vaiheessa oli kuitenkin jo maito maassa ja liima kehyksessä. Liimaamisen jälkeen koitin vielä puristaa kehystä pihdeillä, että kestäisi käyttöä paremmin. Nyt ainakin tuntuu tuo kiinnitys tukevalta mutta aika näyttää miten se kestää käyttöä!

Vuoren tein ihan vaan valkoisesta puuvillakankaasta.

iPadin koti

Hankin tuossa jo jonkin aikaa sitten uuden iPadin, mistä tietysti seurasi akuutti tarve saada sille suojakotelo. Tuntuvat nimittäin olevan helposti rikkoutuvia kapistuksia. Yritin epätoivoisesti googlailla valmista ohjetta, mutta aika pitkälti jouduin itse soveltamaan. Todellinen prototyyppi suojakotelosta tulikin: tarranauhat ovat vähän vinksin vonksin ja saumatkin sinne päin. Mutta varsin käyttökelpoisen kotelon sain silti aikaiseksi ja iPadikin on selvinnyt ehjänä!

Päädyin toteuttamaan suojakotelon Vallilan Mandariini-kankaasta. Muutenkin nuo Vallilan kankaat ovat kovasti mieleeni ja niistä on tullut tehtyä mitä milloinkin. Koteloon piti saada jollain konstilla pehmustetta, pelkkä kangas kun ei kovin pitkälle suojaa. Äkkiseltään en meinannut mistään sopivaa materiaalia löytää, joten päädyin ostamaan jumppamaton ja leikkaamaan siitä sopivat palat kotelon vuoren sisään pehmusteeksi. Hyvin toimii!

Tarrakiinnitys on käytössä kätevä varsinkin, kun tarrat on kiinitetty tuolla tavalla eri päin. Tekee vastakappaleeseen osumisesta helpompaa kiireessäkin.

Ja tässä vielä kuva etupuolelta: