Kylppärin matto

Äitini pyysi ennen joulua lahjaksi uutta virkattua mattoa kylpyhuoneeseen. Kävin sitä varten ostamassa reilun kilon painoisen kerän matonkudetta. Karu totuus kuitenkin iski vasten kasvoja, kun tajusin pari päivää ennen joulua, että kudetta oli liian vähän! Löysin vanhoista varastoistani lisää samantyylistä luonnonvalkoista kudetta, jolla pystyin mattoa vielä pari kierrosta jatkamaan. Silti siitä tuli hieman liian pieni. Lupasin kuitenkin virkata mattoon vielä pari kierrosta lisää, jos paikan päälläkin vielä näyttää siltä, että matto on liian pieni. Tarkka halkaisija taisi olla 63 cm. 

Mattoon on sovellettu tätä Kauhavan Kangas-Aitan ohjetta, jota olen aiemminkin jo moneen mattoon hyödyntänyt. 

Piparikranssi

Joulun iloksi tein tällaisen piparikranssin asuntomme seinää somistamaan. Ajattelin heti alkuun, että fiksumpaa turvautua valmiisiin pipareihin kuin alkaa taikinasta asti väsäämään omia! Keksihyllyltä valikoituivat mukaan Töysäläiset Piparkakut, koska olivat sopivan paksuja (= toivottavasti myös kestäviä!). Kiinnitin ne yhteen sulatetulla sokerilla. Ensin kiinnitin päällekäin limittäin kaksi kerrosta, mutta sitten totesin, että kestävyyden takaamiseksi on parempi lisätä päälle vielä kolmaskin kerros! Ja tällainen siitä sitten tuli:

Koska kranssia ei ole tarkoitettu joulun jälkeen syötäväksi, toteutin koristelut laatikon pohjalta löytämälläni keltaisella kankaan kuviointiin tarkoitetulla kohovärillä. Mielestäni nuo epäsymmetriset kuvioinnit sopivat kranssiin mainiosti! Vähän vielä satiininauhaa ympärille ja piparikranssi on valmis!

Toivottavasti saan säilytettyä tämän kranssin ehjänä myös ensi jouluun *<:)

Tonttu-ukot lasin alla

Viinilaseilla voi tehdä muutakin kuin juoda niistä viiniä. Kuten esimerkiksi tehdä niistä lasivitriinejä pienille tonttu-ukoille Under the dome -hengessä! Tämän idean sain selaillessani erästä koti-alkuista lehteä. Lieneekö ollut Kodin Kuvalehti, Kotivinkki vai Kotiliesi, kuka näitä muistaa... No, joka tapauksessa hauska idea! Lehdessä kuvun alla taisi olla pieniä muovieläimiä, mutta minä keksin laittaa sinne tällaisia joskus aikoinaan Tiimarista ostettuja paperiin liimattavaksi tarkoitettuja tonttuja. Eihän niille mitään käyttöä ole vuosien saatossa löytynyt kun vasta nyt. Mutta tähän tehtävään ne soveltuvatkin aivan erinomaisesti!

Liimasin tonttu-ukot (tässä tapauksessa tosin tonttuakan) jaloistaan viinilasin suuaukon kokoiseen palaan valkoista kartonkia, kas näin:

Lumena olen käyttänyt pumpulia jonka päälle olen sirotellut pieniä lumihiutaleita.

Asetelman kruunaavat vielä tuikut lasien pohjien päällä.

Sydänheijastin

Ulkona on niin pimeää, että heijastintahan tässä tarvitaan! Keksin tämän heijastinmallin omasta päästäni pari vuotta sitten ja nyt päätin tehdä näitä muutaman lisää. Heijastin on toteutettu ompelemalla paksun sydämenmuotoisen huopapalan päälle pienempi heijastinkankaasta leikattu sydän. Pieni kiva yksityiskohta heijastimessa on tuo paperileikkurilla kulmaan leikattu lumihiutale. Tällä kertaa tein toisesta heijastimesta roikkuvan version, joka on toiselta puoleltaan täysin identtinen tämän etupuolen kanssa.

Tässä toinen heijastin hieman eri väreissä. Omaan mieleeni on enemmän tuo ensimmäinen versio, mutta kyllä tämä toinenkin menettelee :)

Tämä versio on edellisestä poiketen rintaneulalla kiinnitettävä. Tajusin vasta kun sain heijastimen valmiiksi, että ehkä olisi pitänyt tehdä tuo heijastinsydäntä kierävä tikkaus ennen takaosan tummemmanpunaisen huopapalasen kiinnittämistä niin ei tikkaus näkyisi noin rumasti... Mutta takapuolelle se jää joka tapauksessa niin en jaksanut lähteä purkamaan!

Kudotut tyynyt

Eräs ystäväni meni naimisiin viime kesänä ja pyysi lahjaksi kudottuja sisustustyynyjä. Tuumasta toimeen siis! Kesällä kun on aavistuksen haastavaa löytää käsityömotivaatiota niin meinasi jälkimmäisen tyynyn kutomisen kanssa tulla hieman kiire. Ja se näkyy myös työn jäljessä... No eiköhän ero tasoitu käytössä! Saaja oli ainakin kovasti tyytyväinen tyynyihin :)

Vaikka alla olevassa kuvassa näyttääkin, että tyynyt olisivat hieman eri sävyisiä niin luonnossa sävy on tismalleen sama. Lankana olen käyttänyt Novitan Isoveli-lankaa kaksinkertaisena ja melko muhkeiden puikkojen kera. Vasemmanpuoleisen tyynyn ohjeen olen löytänyt täältä ja oikealla olevan täältä. Tykkään siitä, että vaikka tyynyt ovat malliltaan erilaiset, on niissä kuitenkin yhdistäviä neulekuvioita. Näyttävät siis olevan samaa paria vaikka erilaisia ovatkin!

Tässä vielä lahja paketoituna kortin kera lahjapöydällä. Tällaisia tyynyjä on niin vaikea paketoida, että mielestäni parhaiten toimii yksinkertainen satiininauha.

Mustasukkainen

Sain ystävältäni keväällä toimeksiannon tehdä mustat polven alle ulottuvat villasukat. Projekti sai alkunsa heti keväällä, mutta kuten alussa jo uumoilin jäi se kesän jalkoihin. Syksyn sitten koitettua löysin (hieman omaksikin yllätykseksi) mustan neulemytyn käsityökassin pohjalta. Olin ehtinyt sen kesän aikana jo unohtaa! Mutta ei kun tuumasta toimeen ja vanhaa projektia jatkamaan! Sukat valmistuivat mukavasti ennen kuin säät pääsivät liiaksi kylmenemään. Ja kovasti oli saajakin tyytyväinen uusiin sukkiinsa :)

Ohje näihin Novitan 7 Veljestä -langasta tehtyihin sukkiin löytyy täältä.

Mustia sukkia on kyllä todella haastavaa kuvata! Näistä kuvista nyt suunnilleen näkee millaiset sukat ovat kyseessä, mutta tarkemmat yksityiskohdat jäänevät hämärän peittoon. Kuten myös (onneksi) se, että lankakerän vaihduttua uuteen myös langan sävy muuttui. Olen useamman kerran kuullut, että samaan työhön käytettävien lankojen pitäisi aina olla samaa erää. Koskaan ei ole mitään ongelmaa koitunut, vaikka olenkin käyttänyt milloin minkäkin erän lankaa. No, kerta se on ensimmäinenkin! Aloitin sukat varastosta löytämälläni vanhalla kerällä. Se loppui ennen ensimmäisen sukan lapaa, jolloin jatkoin työtä uudella juuri ostamallani langalla. Vasta kun sukka oli melkein valmis ja näin työn ensimmäistä kertaa kirkaassa päivänvalossa tajusin, että vanhan ja uuden langan välillä oli selvä sävyero! Pohdin pitkään pitäisikö minun purkaa jo tekemäni sukka, mutta lopulta päädyin siihen, ettei ero ole niin merkittävä. Varsinkin, kun sukat hieman käytössä nuhraantuvat ei sitä erota enää kukaan. Mutta otinpahan opikseni tästä :)

Musta lanka tuo haasteita paitsi kuvaajalle myös neulojalle. Virheitä on vaikeampi huomata ja tekeminen käy helposti tylsäksi, kun katselee vain mustaa lankamöykkyä. Ei ihme, että mustaa lankaa välteltiin aina ala-asteen käsityötunneilla!

Lempisukat

Tässä on nyt esittelyssä ehdoton lempisukkamallini! Vuosien saatossa tällä ohjeella on tullut kudottua varmaan viisi jos ei kymmenenkin sukkaparia. Monet joka tapauksessa! Ohje löytyy itseltä tätä nykyä jo takaraivosta, mutta alunperin olen sen löytänyt täältä. Näitä sukkia olen kutonut niin harmaina kuin sateenkaaren värisinäkin. Malli toimii mielestäni mainiosti minkä värisenä vaan ja on todella kiva jalassa. Sukkiin olen tosin tainnut aina kutoa alkuperäistä ohjetta lyhyemmät varret.

Siskoni on kova tyttö käyttämään villasukkia ja kudonkin hänelle aika ajoin uuden sukkaparin. Tällaisilla yllätin hänet viime pääsiäisenä Tallinnan reissullamme. Kuvat ovat mitä ovat (taustalla hotellin yksinkertainen ja rauhallinen tekstiilimaailma ;) ), mutta kyllä niistä varmaan käsityksen saa! 

Lankana näissä hemaisevissa yksilöissä on käytetty Novitan 7 Veljestä -lankaa ja värinä on vaahtokarkki. Aivan ihanat keväiset sävyt!

Monen muunkin mallisia sukkia olen vuosien saatossa siskolleni kutonut, mutta jostain syystä nämä (nykyään tosin hieman kulahtaneempina) kyllä aina löytävät tiensä jalkaan jostain kaapin perältä!

Vauvan tähtipipo ja tossut

Ystäväni sai tässä taannoin ilokseen pienen tuhisevan prinssin. Tuolle pallerolle täytyi tietenkin kutoa välittömästi lämmintä päälle, ettei ihan palellu täällä kylmässä maailmassa! Alla olevat pipo ja tossut ovat hyväksi havaittuja lemppareitani vauvojen asusteista. Tähti tuo pipoon mukavaa piristystä ja tossujen kiristysnauha on käytännöllinen. Saa tosin nähdä kuinka kauan vauva näihin mahtuu, kun kasvaa niin vaudilla!

Ohje tähän pipoon löytyy Novitan sivuilta eli täältä.

Lankana on käytetty Novitan Ipana-lankaa sekä sinisen että beigen värisenä. Ainakin omaan silmään nämä värit sopivat yhteen loistavasti ja raidat tuovat kivaa vaihtelua neuleeseen.

Pipon pariksi tein vielä saman väriset tossut. Niiden malli on tainnut olla aikaisemminkin täällä esittelyssä mutta ohje löytyy siis täältä. 

Ja kyllähän tuoreen tulokkaan täytyy oma korttikin saada! Sen malliin sain idean googlailemalla. Yksi kortin jujuista on haitariksi taiteltu kuomu sekä tietenkin koristeniiteillä kiinnitetyt pyörät. Pyörien tilalle olisi ollut hauska laittaa napit mutta juuri sellaisia ei sattunut askartelupakistani tähän hätään löytymään... Nappiostoksille siis!

Jos jonkinlaista korttia

Oltiin keväällä siskon kanssa työväenopiston korttikurssilla kuten useamman kerran ennenkin. Sieltä saa aina kivoja uusia ideoita ja tarvikkeita on tarjolla jos jonkinlaisia. Nämä kurssit ovat aina päivän mittaisia ja lopussa kyllä tuntuu, ettei aivoista pysty rutistamaan ulos enää yhtäkään luovaa ideaa. Tällä kertaa ehdin tehdä kokonaista kolme korttia, jonka jälkeen jumissa olevat pää ja hartiat vihelsivät pelin poikki. Tällaista siellä siis syntyi:

Tässä kortissa (kuten myös alimmaisessa) erikoisuutena on sen sisällä majaileva erillinen tyhjä kartonkikortti, johon voi raapustaa omat onnittelunsa. Itse kortti muodostaa ikään kuin kirjekuoren tälle viestilappuselle (joka siis tuo kuvassa näkyvä vaaleanpunainen osa). 

Toinen taiteilemani kortti oli näinkin päheä robottikortti!

Viimeisenä vielä esittelyssä jäätelökioskikortiksi nimeämäni tekele. Myös tässä kortissa tuo vihreä osa on irrallinen.

Kesällä ei huvita!

Se on jännä juttu, että kun talvi kääntyy kevääseen niin käsityöt ja muu näpertely unohtuvat saman tien. Yhtä varmasti ne alkavat taas kiinnostaa, kun päivä lyhenee ja ulkona viilenee. Niin ja tietysti kun televisiosta alkavat syksyllä lukemattomat uudet sarjat! Kesällä ei ole aikaa istua sohvan nurkassa kutomassa, kun on niin paljon tehtävää ja koettavaa. 

Kesäkuun alussa pakenin Suomen kylmää kesää Toscanan maaseudulle. Niin lämmin sää ja kauniit maisemat, ei voi muuta kuin suositella! Tällaisissa maisemissa sitä kelpasi viettää viikko hyvässä seurassa!

Tuntuu, että Suomen kesä on pettänyt meidät tänä vuonna pahemman kerran. Joka päivä vain sataa vettä ja on kylmä. Tämä on varmasti joku suuren luokan kesähuijaus. No, onneksi kesäloma on vielä edessä päin eli eiköhän se tästä vielä iloksi muutu!

Pienet taulut

Jo jonkin aikaa sitten keksin hyödyntää tätä hauskaa tekniikkaa taulujen tekemisessä. Teetin samat kuvat kahteen kertaan, sekä värillisinä että mustavalkoisina/seepian värisinä. Sen jälkeen leikkelin toisen kuvan paloihin ja kiinnitin paloista osan toisen kuvan päälle. Siitä tuli hauska 3D-efekti, jota vielä korostin irtokukilla ja -perhosilla.

Kehykset on ostettu muutama vuosi sitten Ikeasta, tosin en tiedä myydäänkö niitä siellä enää. Tärkeää niissä on, että taustalevyn ja lasin väliin jää riittävästi tilaa, muuten tuo 3D-efekti ei nimittäin toimi alkuunkaan.

Tässä vielä riemukas kuvasarja minusta ja herra Lehmästä:

Polvisukat

Toissa jouluna otin joulusukkaprojektiksi astetta haastavammat sukat. Mallissa sinänsä ei ole mitään uutta, mutta polvisukkia en ole koskaan ennen tehnyt. Kavennusten kanssa sai olla kieli keskellä suuta ja kutomista näissä riitti. Siinä meni joulunpyhät rattoisasti puikkoja heilutellessa! Lankana olen käyttänyt Novitan 7 Veljestä Raita -lankaa punaisessa värissä. Ohje sukkiin löytyy täältä.

Tällaiset voisivat toimia hyvin myös yksivärisinä, värikkäät kun ovat jääneet melko vähälle käytölle! 

Nipsukukkaro

Edellisessä postauksessa esitellylle avainnauhakorulle piti keksiä jostain suojapussi. Eipä sitten ketju mene niin helposti rikki laukussa ja löytyykin helpommin, kun ei pääse ujuttautumaan laukun pohjalle! Kotoa löytyi jo valmiina pari kappaletta kukkaronkehyksiä, joista toista päätin tähän tarkoitukseen hyödyntää. En ole ikinä tehnyt tällaisista kehyksistä mitään, joten lupputuloksesta ei ollut varmuutta. Hyvin suojakukkaro kuitenkin onnistui ja pääsee jo huomenna käyttöön!

Kankaaksi uhrasin Finlaysonin kangastabletin, joka on oikeastaan ostettukin tällaista tarkoitusta silmälläpitäen. Tuo kuosi on niin pirteä ja keväinen! Sydännauhan kiinnitin paksun violetin raidan keskelle erikseen.

Tajusin jossain vaiheessa noista kehyksessä olevista rei'istä, että kangas lienee tarkoitus kiinnittää kehykseen neulan ja langan avulla. Siinä vaiheessa oli kuitenkin jo maito maassa ja liima kehyksessä. Liimaamisen jälkeen koitin vielä puristaa kehystä pihdeillä, että kestäisi käyttöä paremmin. Nyt ainakin tuntuu tuo kiinnitys tukevalta mutta aika näyttää miten se kestää käyttöä!

Vuoren tein ihan vaan valkoisesta puuvillakankaasta.

Avainnauhakoru

Olimme kavereiden kanssa viikko sitten perjantai-illan iloksi korukurssilla. Kahdessa tunnissa ei ihan hirvittävästi ehtinyt tällainen aloittelija tehdä mutta jotain kuitenkin. Sain aikaiseksi avainnauhan, josta ainakin itse pidän kovasti! Ja tarvettakin tälle on: työpaikan kulkukortti odottelee uutta kantajaansa.

Avainnauha koostuu pääasiassa alumiinisesta papuketjusta johon on yhdistetty korupiikeillä kolmea erilaista helmiryhmää:

Tässä näkyy vielä, että koru on yhdistety kulkukorttiin kahdella pienellä lukolla. Ainakin tämän korttimallin kanssa toimivat loistavasti!

Helmet ja korukurssi ovat Tampereella sijaitsevasta Omakorusta. Valikoimaa oli hurjasti ja meinasikin iskeä melkein epätoivo, kun yritin etsiä sieltä seasta sopivia materiaaleja korua varten! Ajatuksissa olisi vielä tehdä tälle pieni suojapussukka laukussa kuljettamista varten mutta palataan siihen myöhemmin!

Pikkuisia sukkia

Olen ollut nyt muutaman kuukauden mukana Facebook-ryhmässä, jonka tarkoituksena on kerätä sukkia TAYS:in vastasyntyneiden osastolle. Jokainen neuloo sukkia oman ehtimisensä ja jaksamisensa puitteissa ja valmiit sukat lähetetään ryhmän ylläpitäjälle. Ylläpitäjä sitten toimittaa sukkia TAYS:iin neljä kertaa vuodessa. Mielestäni on todella kiva, että pystyn pienellä vaivalla olemaan mukana tällaisessa toiminnassa. Kevään keräykseen ehdin neuloa kolme paria pikkuisia sukkia. 

Näihin keltaisiin sukkiin tuli epähuomiossa niin leveät varret, etteivät ne olisi varmaan yhdenkään vauvan menossa pysyneet mukana. Ohje varsiin on sama kuin aiemmin esittelemissäni tossuissa, silmukoita taisi tosin olla vähemmän. No, ajattelin ratkaista leveysongelman pujottamalla varsiin kiristysnauhat, joilla sukat saa pysymään paremmin jaloissa. 

Nämä sukat lähtevät nyt huhtikuussa kohti vastasyntyneiden osastoa ja lämmittävät kevään mittaan syntyvien pikku kavereiden pieniä jalkoja :)