Kudotut tyynyt

Eräs ystäväni meni naimisiin viime kesänä ja pyysi lahjaksi kudottuja sisustustyynyjä. Tuumasta toimeen siis! Kesällä kun on aavistuksen haastavaa löytää käsityömotivaatiota niin meinasi jälkimmäisen tyynyn kutomisen kanssa tulla hieman kiire. Ja se näkyy myös työn jäljessä... No eiköhän ero tasoitu käytössä! Saaja oli ainakin kovasti tyytyväinen tyynyihin :)

Vaikka alla olevassa kuvassa näyttääkin, että tyynyt olisivat hieman eri sävyisiä niin luonnossa sävy on tismalleen sama. Lankana olen käyttänyt Novitan Isoveli-lankaa kaksinkertaisena ja melko muhkeiden puikkojen kera. Vasemmanpuoleisen tyynyn ohjeen olen löytänyt täältä ja oikealla olevan täältä. Tykkään siitä, että vaikka tyynyt ovat malliltaan erilaiset, on niissä kuitenkin yhdistäviä neulekuvioita. Näyttävät siis olevan samaa paria vaikka erilaisia ovatkin!

Tässä vielä lahja paketoituna kortin kera lahjapöydällä. Tällaisia tyynyjä on niin vaikea paketoida, että mielestäni parhaiten toimii yksinkertainen satiininauha.

Mustasukkainen

Sain ystävältäni keväällä toimeksiannon tehdä mustat polven alle ulottuvat villasukat. Projekti sai alkunsa heti keväällä, mutta kuten alussa jo uumoilin jäi se kesän jalkoihin. Syksyn sitten koitettua löysin (hieman omaksikin yllätykseksi) mustan neulemytyn käsityökassin pohjalta. Olin ehtinyt sen kesän aikana jo unohtaa! Mutta ei kun tuumasta toimeen ja vanhaa projektia jatkamaan! Sukat valmistuivat mukavasti ennen kuin säät pääsivät liiaksi kylmenemään. Ja kovasti oli saajakin tyytyväinen uusiin sukkiinsa :)

Ohje näihin Novitan 7 Veljestä -langasta tehtyihin sukkiin löytyy täältä.

Mustia sukkia on kyllä todella haastavaa kuvata! Näistä kuvista nyt suunnilleen näkee millaiset sukat ovat kyseessä, mutta tarkemmat yksityiskohdat jäänevät hämärän peittoon. Kuten myös (onneksi) se, että lankakerän vaihduttua uuteen myös langan sävy muuttui. Olen useamman kerran kuullut, että samaan työhön käytettävien lankojen pitäisi aina olla samaa erää. Koskaan ei ole mitään ongelmaa koitunut, vaikka olenkin käyttänyt milloin minkäkin erän lankaa. No, kerta se on ensimmäinenkin! Aloitin sukat varastosta löytämälläni vanhalla kerällä. Se loppui ennen ensimmäisen sukan lapaa, jolloin jatkoin työtä uudella juuri ostamallani langalla. Vasta kun sukka oli melkein valmis ja näin työn ensimmäistä kertaa kirkaassa päivänvalossa tajusin, että vanhan ja uuden langan välillä oli selvä sävyero! Pohdin pitkään pitäisikö minun purkaa jo tekemäni sukka, mutta lopulta päädyin siihen, ettei ero ole niin merkittävä. Varsinkin, kun sukat hieman käytössä nuhraantuvat ei sitä erota enää kukaan. Mutta otinpahan opikseni tästä :)

Musta lanka tuo haasteita paitsi kuvaajalle myös neulojalle. Virheitä on vaikeampi huomata ja tekeminen käy helposti tylsäksi, kun katselee vain mustaa lankamöykkyä. Ei ihme, että mustaa lankaa välteltiin aina ala-asteen käsityötunneilla!

Lempisukat

Tässä on nyt esittelyssä ehdoton lempisukkamallini! Vuosien saatossa tällä ohjeella on tullut kudottua varmaan viisi jos ei kymmenenkin sukkaparia. Monet joka tapauksessa! Ohje löytyy itseltä tätä nykyä jo takaraivosta, mutta alunperin olen sen löytänyt täältä. Näitä sukkia olen kutonut niin harmaina kuin sateenkaaren värisinäkin. Malli toimii mielestäni mainiosti minkä värisenä vaan ja on todella kiva jalassa. Sukkiin olen tosin tainnut aina kutoa alkuperäistä ohjetta lyhyemmät varret.

Siskoni on kova tyttö käyttämään villasukkia ja kudonkin hänelle aika ajoin uuden sukkaparin. Tällaisilla yllätin hänet viime pääsiäisenä Tallinnan reissullamme. Kuvat ovat mitä ovat (taustalla hotellin yksinkertainen ja rauhallinen tekstiilimaailma ;) ), mutta kyllä niistä varmaan käsityksen saa! 

Lankana näissä hemaisevissa yksilöissä on käytetty Novitan 7 Veljestä -lankaa ja värinä on vaahtokarkki. Aivan ihanat keväiset sävyt!

Monen muunkin mallisia sukkia olen vuosien saatossa siskolleni kutonut, mutta jostain syystä nämä (nykyään tosin hieman kulahtaneempina) kyllä aina löytävät tiensä jalkaan jostain kaapin perältä!

Vauvan tähtipipo ja tossut

Ystäväni sai tässä taannoin ilokseen pienen tuhisevan prinssin. Tuolle pallerolle täytyi tietenkin kutoa välittömästi lämmintä päälle, ettei ihan palellu täällä kylmässä maailmassa! Alla olevat pipo ja tossut ovat hyväksi havaittuja lemppareitani vauvojen asusteista. Tähti tuo pipoon mukavaa piristystä ja tossujen kiristysnauha on käytännöllinen. Saa tosin nähdä kuinka kauan vauva näihin mahtuu, kun kasvaa niin vaudilla!

Ohje tähän pipoon löytyy Novitan sivuilta eli täältä.

Lankana on käytetty Novitan Ipana-lankaa sekä sinisen että beigen värisenä. Ainakin omaan silmään nämä värit sopivat yhteen loistavasti ja raidat tuovat kivaa vaihtelua neuleeseen.

Pipon pariksi tein vielä saman väriset tossut. Niiden malli on tainnut olla aikaisemminkin täällä esittelyssä mutta ohje löytyy siis täältä. 

Ja kyllähän tuoreen tulokkaan täytyy oma korttikin saada! Sen malliin sain idean googlailemalla. Yksi kortin jujuista on haitariksi taiteltu kuomu sekä tietenkin koristeniiteillä kiinnitetyt pyörät. Pyörien tilalle olisi ollut hauska laittaa napit mutta juuri sellaisia ei sattunut askartelupakistani tähän hätään löytymään... Nappiostoksille siis!

Jos jonkinlaista korttia

Oltiin keväällä siskon kanssa työväenopiston korttikurssilla kuten useamman kerran ennenkin. Sieltä saa aina kivoja uusia ideoita ja tarvikkeita on tarjolla jos jonkinlaisia. Nämä kurssit ovat aina päivän mittaisia ja lopussa kyllä tuntuu, ettei aivoista pysty rutistamaan ulos enää yhtäkään luovaa ideaa. Tällä kertaa ehdin tehdä kokonaista kolme korttia, jonka jälkeen jumissa olevat pää ja hartiat vihelsivät pelin poikki. Tällaista siellä siis syntyi:

Tässä kortissa (kuten myös alimmaisessa) erikoisuutena on sen sisällä majaileva erillinen tyhjä kartonkikortti, johon voi raapustaa omat onnittelunsa. Itse kortti muodostaa ikään kuin kirjekuoren tälle viestilappuselle (joka siis tuo kuvassa näkyvä vaaleanpunainen osa). 

Toinen taiteilemani kortti oli näinkin päheä robottikortti!

Viimeisenä vielä esittelyssä jäätelökioskikortiksi nimeämäni tekele. Myös tässä kortissa tuo vihreä osa on irrallinen.

Kesällä ei huvita!

Se on jännä juttu, että kun talvi kääntyy kevääseen niin käsityöt ja muu näpertely unohtuvat saman tien. Yhtä varmasti ne alkavat taas kiinnostaa, kun päivä lyhenee ja ulkona viilenee. Niin ja tietysti kun televisiosta alkavat syksyllä lukemattomat uudet sarjat! Kesällä ei ole aikaa istua sohvan nurkassa kutomassa, kun on niin paljon tehtävää ja koettavaa. 

Kesäkuun alussa pakenin Suomen kylmää kesää Toscanan maaseudulle. Niin lämmin sää ja kauniit maisemat, ei voi muuta kuin suositella! Tällaisissa maisemissa sitä kelpasi viettää viikko hyvässä seurassa!

Tuntuu, että Suomen kesä on pettänyt meidät tänä vuonna pahemman kerran. Joka päivä vain sataa vettä ja on kylmä. Tämä on varmasti joku suuren luokan kesähuijaus. No, onneksi kesäloma on vielä edessä päin eli eiköhän se tästä vielä iloksi muutu!

Pienet taulut

Jo jonkin aikaa sitten keksin hyödyntää tätä hauskaa tekniikkaa taulujen tekemisessä. Teetin samat kuvat kahteen kertaan, sekä värillisinä että mustavalkoisina/seepian värisinä. Sen jälkeen leikkelin toisen kuvan paloihin ja kiinnitin paloista osan toisen kuvan päälle. Siitä tuli hauska 3D-efekti, jota vielä korostin irtokukilla ja -perhosilla.

Kehykset on ostettu muutama vuosi sitten Ikeasta, tosin en tiedä myydäänkö niitä siellä enää. Tärkeää niissä on, että taustalevyn ja lasin väliin jää riittävästi tilaa, muuten tuo 3D-efekti ei nimittäin toimi alkuunkaan.

Tässä vielä riemukas kuvasarja minusta ja herra Lehmästä: